Meduusan isku

Hola amigos! Huhupuheiden mukaan siellä kotona on helvetin kylmä. Jos yhtään lohduttaa niin täällä on aivan helvetin kuuma. Päivän miellyttävimmät hetket ovat siinä kuuden ja seitsemän välillä aamulla ja kahdeksan jälkeen illalla. Kaikkina muina aikoina tekisi mieli tunkea itsensä pakastimeen. Naapuribaarissa on pakastin, jonka kokoa olen tässä mittaillut sillä silmällä että mahtuisinkohan siihen. 

Mutta siis, täällä on kirjaimellisesti niin kuuma, että pelkkä hengittäminen aiheuttaa järjetöntä hikoilua. Tästä johtuen on pakko juoda koko ajan. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että luonto kutsuu noin puolen tunnin välein. Tämä taas saattaa aiheuttaa käytännön ongelmia, sillä julkisten vessojen löytämisen todennäköisyys on käytännössä olematon. Lisäksi paikallisilla naisilla ei ole tapana lukita vessojen ovia, jos sellainen sattuu olemaan, joten olen useammin kuin kerran kävellyt sisään niin sanotusti kesken toimituksen. Se, jos mikä, on kiusallista. Sekä minulle että kyseessä olevalle paikalliselle.

Yritän siis rajoittaa nauttimani veden määrää, joten kuljeskelen ympäriinsä lievästä nestehukasta kärsien, mikä taasen on käytännössä sama kuin se että olisi jatkuvasti pienessä hiprakassa. Sinänsä se ei siis ole huono asia. Olen kuitenkin varma että jossain vaiheessa kehoni sopeutuu ja kehittää kyvyn varastoida vettä kuten kamelit. Ehkä kasvatan jopa kyttyrän. Uhraus, jonka olen valmis tekemään, jos se helpottaa elämääni tässä leivinuunissa. 

Kuumuudesta johtuen olen joutunut hieman muuttamaan arkirutiinejani ja herään tätä nykyä väkisin jo kuuden aikaan, jotta voin nauttia edes hetken suhteellisesta viileydestä.Kuten ehkä jo mainitsin, asun aivan Intian valtameren rannalla,joten olen myös alkanut harrastaa aamu-uinteja. Tosin sana ”uiminen” ei ehkä ole täysin paikkaansapitävä, sillä merenkäynti tällä nimenomaisella rannalla on melko kovaa, joten ”räpiköiminen” ja ”pinnalla pysymisen yrittäminen” ovat ehkä lähempänä totuutta. En ole koskaan oppinut kellumaan, joten uskon olevani melko koominen näky taistellessani aaltoja vastaan. Ajattelin jonain aamuna pyytää jotakuta paikallisesta yleisöstäni, joka koostuu lähinnä kickboxingreenaajista, ottamaan videomateriaalia pulikoinnistani ja postaan sen tänne jotta pääsette nauttimaan tilannekomiikasta.

Nyt sadekauden lähestyessä joudun kuitenkin miettimään uuden urheilumuodon, sillä meduusat tykkäävät saapua yhtäaikaa sateiden kanssa. Näin tänä aamuna yhden sellaisen rantautuneena enkä todellakaan halua tehdä lähempää tuttavuutta niiden limalölleröiden kanssa. 

Melko lyhyestä virsi kaunis, nyt lähden valmistautumaan henkisesti daladalamatkaan kohti keskustaa. Matkaa kotoani sinne on kokonaista 22 kilometriä, jonka taittamiseen menee mitä tahansa tunnista kolmeen, riippuen monista muuttujista aina kuskin kaasujalan raskaudesta onnettomuuksien määrään. Toivon matkan tänään olevan mahdollisimman mutkaton, sillä meillä on Kaken kanssa treffit muutaman tunnin päästä ja hän on vielä epäafrikkalaisessa aikakäsityksessä, eli aina ajoissa.