Vanhetessani, vaikka en vieläkään itseäni aikuiseksi tunnusta, olen tullut huomaamaan että aika kuluu hiton paljon nopeammin kuin nuorempana. Eilen oli tammikuu ja kone laskeutui Dariin. Nyt on jo kesäkuu ja ensi viikolla kone kohti kotia nousee ilmaan.
Minne katosivat välikuukaudet, kysyn minä vaan? Mitä olen tehnyt ja mitä tästä jää käteen kun sadekauden takia se vähäinenkin rusketus on kulahtanut? Tällä pigmentillä on turha väittää viettäneensä puoli vuotta Afrikassa. Vieressäni istuvan pavunruskean Kaken rinnalla näytän lähinnä siltä, että olen kuluttanut aikaa istumalla perunakellarissa säkki päässä tätä blogia kirjoitellen.
Tähän postaukseen kuuluisi luonnollisesti haikea, katkeransuloinen proosanpätkä siitä, kuinka aika täällä on minua kasvattanut ihmisenä ja kuinka tulen kaikkea tätä ikävöimään. Voisin toki kertoa teille sydäntäraastavia tarinoita siitä, kuinka ystävämme elävät 40 euron kuukausipalkalla tai siitä kuinka lapset, joiden kuuluisi olla koulussa, myyvät kadulla kaikkea kananmunista itseensä. Mutta yhteisen hyvän nimessä ja siksi, että täällä paistaa aurinko, jätän sen kuitenkin tekemättä.
Sen sijaan jaan kanssanne top 3-listan asioista, jotka minua täällä hämmästyttävät ja kummastuttavat.
1. Istuminen. Tiedättekö netissä blogin” Kim Jong Il looking at things”, jossa Kim Jong Il kirjaimellisesti tuijottaa asioita? Blogissa on tuhansia ja tuhansia valokuvia Suuresta Johtajasta tuijottamassa intensiivisesti erilaisia asioita aina ohjuksista villasukkiin. (kimjongillookingatthings.tumblr.com) Olen suunnitellut aloittavani vastaavan blogin Tansaniasta, nimellä ”Tanzanians sitting down”. En valehtele juuri ollenkaan jos sanon, että keskiverto tansaniitti viettää elämästään noin 80 prosenttia persposkia kuluttaen. Ihmiset istuvat joka paikassa, koko ajan.
Kaiken lisäksi he yleensä istuvat tekemättä mitään muuta. Jotkut harvat saattavat vihdyttää itseään istumisen lisäksi kohottamalla kaljapulloa huulilleen tai pelaamalla vieressä istuvan kanssa vaikkapa tammea, mutta enemmistön uskonnollisella kiihkolla harjoittamaan istumiseen ei liity extralisukkeita. Kunnon tansaniitti istuu missä vain, milloin vain; kadulla, auton päällä, puunoksalla, sisällä, ulkona, sohvalla, lattialla, autossa, baaritiskillä, pöydällä, sen alla tai vaikka peräkärryssä. (Olen nähnyt kaikki edellämainitut ja monia muita toinen toistaan epätodennäköisempiä istumaratkaisuja).
2.Ihmisten halu tehdä rahaa. Tunnustan että haluan itsekin tehdä rahaa, olla rikas, menestynyt, asua Talvipalatsissa (Brad Pittin kanssa) ja sytyttää tupakkani sadan dollarin seteleillä. Täällä rahanahneus kuitenkin yhdistyy yleiseen tietämättömyyteen tavalla, joka saavuttaa absurdit mittasuhteet. Käytönnössä jokainen, joka vastaan kävelee, ajattelee voivansa hyötyä sinusta jotenkin.
Muun muassa tuttavan tuttava vakuuttui ensitapaamisella siitä että työskentelen yrityksessä, joka voisi sponsoroida häntä parempaan elämään. Ihmeellinen päätelmä sinänsä, sillä keskustelumme kattoi aihealueet kuten nimet, sen mistä olen kotoisin ja miksi olen täällä.
Keskustelu käytiin hänen upouudessa Audissaan, joten minulle jäi myös himpun verran epäselväksi, että miksi hän tarkalleen ottaen koki tarvitsevansa apua enemmän kuin esimerkiksi auton etulasia pesemään rynnännyt nälkäkurjen näköinen mies rääsyissä.
Jopa tätä miekkosta hämmentävämmäksi tapaukseksi koen Kaken käymän keskustelun pomonsa kanssa. Kaken pomo, korkeasti koulutettu keski-ikäinen menestyvä nainen, haluaa aloittaa banaanien viljelemisen myydäkseen niitä Suomeen. Hän on siis valmis heittämään maisterinpaperit roskikseen ja perustamaan banaanifarmin, sillä on vakuuttunut, että myymällä banaaneja peräpohjolaan voi ansaita omaisuuksia.
Kake yritti hänelle kaunopuheisesti selittää, että tansanialaisen pienviljelijän ei välttämättä ole kannattavaa yrittää viedä banaaneja Suomeen. Tai yhtään mihinkään. Rouva J oli kuitenkin vakuuttunut että banaaneissa on tulevaisuus, sillä Suomessa niitä ei kasva ja Suomi on rikas maa, jolla on varaa niitä ulkomailta ostaa (yksityiskohdat, jotka hän Kakelta tarkisti).
3. Uskonnon tulkiseminen. Kuten aiemmista puheistani on todennäköisesti käynyt ilmi, ihmiset suhtautuvat täällä uskontoon erittäin vakavasti. Kun meillä Suomessa uskonnollista vakaumusta kysytään vasta kun ihmissuhde on vakaalla pohjalla jos silloinkaan, täällä kaikki safarikuskeista lähikaupan myyjiin tiedustelevat jo ensi tapaamisella, että missäs kirkossa sinä käyt.
Mielenkiintoista tästä kaikesta tekee se, että jokaisella on myös täysin oma tulkintansa uskonnosta ja siitä, miten sitä tulisi harjoittaa. Ystävämme Herra N on tästä loistava esimerkki. Arabitaustaisena muslimina hän on muun muassa sitä mieltä, että Saudi-Arabia on kaiken pahan alku ja juuri ja että he ovat huonoja muslimeja. Kukaan heistä ei hänen mukaansa tule pääsemään taivaaseen, sillä he eivät noudata islamin lakeja ja ovat unohtaneet afrikkalaiset veljensä täysin.
Hän myös kokee itse olevansa erinomaisen hyvä ja harras muslimi, vaikka rikkoo käytännössä kaikkia muita ohjeistuksia, paitsi sianlihan syömiseen liittyvää sääntöä. Joka sekin on rikottavissa ”jos mitään muuta ruokaa ei ole tarjolla”. Esimerkiksi rukoiluun liityvän ajankäytöllisen ongelman hän on ratkaissut niin, että jos ei ole aikaa rukoilla viittä erillistä kertaa päivässä vaikkapa tiedossa olevien bileiden takia, voi yksinkertaistaa asioita rukoilemalla kaikki viisi rukousta kerralla. Jonka jälkeen voi myös kallistaa kuppia.
Herran N:n (ja myös muiden lähipiiriimme kuuluvien mielestä) synneillä, joita hän nyt tekee ei ole niin väliä sillä Allah tietää kaiken ja näkee, että syvällä sisimmässän hän on harras ja jumalaapelkäävä mies. Hänen mukaansa lähitulevaisuudessa syttyy myös uskonsota, johon hän aikoo ottaa osaa vaanimalla vääräuskoisia naapurikerrostalon hississä.
Moisia tulkintoja voisi kenties kyseenalaistaa. Mutta Herra N on myös kertonut olevansa aina oikeassa ja antanut ymmärtää olevansa Jeesus. Kukapa minä olen väittämään vastaan profeetalle (tai Jumalan pojalle, riippuen siitä, kumpaa katsantokantaa sattuu edustamaan)?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti