keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Neitsyitä ja rusinoita


Terve vaan Arushasta. Päätettiin Kaken kanssa laajentaa horisonttia ennen kotiinpaluuta ja lähdettiin pikku retkelle pohjoiseen. Tällä hetkellä laajennetaan horisonttia istumalla hotellihuoneessa ja surffaamalla netissä. Ulkona on menossa mieletön ilotulitus, tai sitten kenialaiset hyökkää. Oli miten oli, ollaan liian laiskoja että jaksettaisiin poistua huoneesta ja mentäisiin katsomaan mitä tapahtuu. Plus Kakella on perinteinen popcornähky joten ei mitenkään pysty. 

Tässä päivityksessä en aio kertoa teille mitään sen erikoisempaa, siitä simppelistä syystä, että elämä viime aikoina on ollut jokseenkin tylsää ja tapahtumaköyhää. Mitä nyt sairastin tuossa männäviikolla elämäni pahimman malarian, useiden päivien 39 asteen kuume, oksetus ja päänsärky yhdistettynä hikoiluun, jonka rinnalla Niagaran putoukset joutuvat häpeään, oli kokemus jota en hirveän mielelläni uusi. Lisäksi paikallisten ystävien asiantuntevat lääketieteelliset neuvot, kuten ”syö tätä kalaa/lihaa/kanaa/mitä tahansa uppopaistettua” (okei, jos ei haittaa että oksennan ne sun päälle) tai ”sun pitäisi vähän kävellä” (tosi hyvä ajatus, minäpä vetäsen lenkkarit jalkaan tossa matkalla kun konttaan vessaan) eivät ainakaan parantaneet tilannetta. 

Myöskään hyvää tarkoittavat, mutta länkkäriagnostikkona hieman ahdistaviksi kokemani ”paranet, jos Jumala suo”-kommentit eivät sanottavasti kohottaneet mielialaa. Voisin melkein veikata, että jumalaisella väliintulolla ei ollut mitään tekemistä paranemiseni kanssa. Väitän näin myös siksi, että parannuttuani tein teologis-tieteellisen kokeen, jolla pyrin osoittamaan Jumalan olemassa olon tai olemattomuuden. Tulevaisuudessa tätä teoreemaa tullaan kutsumaan ”McDonalds-teoreemaksi”. Yksinkertaisuudessaan koe meni näin: 

  1. lupasin Jumalalle, että suljen silmäni ja jos hän sillä aikaa toimittaa eteeni  tuplajättijuustohampurilaisaterian kokiksella, minusta tulee harras uskovainen 
  2.  suljin silmäni ja rukoilin antaumuksella tuplajättijuustohampurilaisateriaa
  3.  avasin silmäni
  4. pöytä edessäni oli edelleen tyhjä
Ehkä Taivaan Isällä oli kiire tai ehkä osoitin rukoukseni väärälle Jumalalle, mutta tutkimuseni vakuutti minut siitä, että Jumalaa ei ole, tai jos on niin hän on epäreilu sellainen (halusin sitä hampurilaista ihan tosi, tosi paljon!). Näin ollen jatkan elämääni epäilijänä, tuplajättijuustohampurilaisateriasta haaveillen ja kiitän paranemisestani ihmettä, jota myös lääketieteeksi kutsutaan.  

Sopivasti aasinsillan kautta siirryn lääketieteestä takaisin uskonnolliselle linjalle. Tällä reissulla olen tutustunut useampiin islaminuskoisiin kuin aiemmilla reissuillani. Tämä on avartanut maailmankatsomustani sekä hyvässä että pahassa. Ystäviemme toinen toistaan uskomattomampien mielipiteiden, tarinoiden ja uskomusten takia olemme Kaken kanssa päätyneet tekemään uskontutkimusta myös omalla ajallamme. Näiden tutkimusten aikana törmäsin mielettömimpään, uskomattomimpaan ja hauskimpaan väärinkäsitykseen, jonka olen koskaan kuullut ja nyt haluan jakaa sen kanssanne. 

Tietänette varmaan tarinan siitä, kuinka jokainen muslimimies saa kuoltuaan omakseen 72 neitsyttä? Ja sen, kuinka tämän varjolla on islamin historian aikana puhuttu satojatuhansia innokkaita (ja kiimaisia) nuoria miehiä mitä typerimpiin tekoihin? Myyntipuhe on mennyt varmaan suunnilleen näin: ”Joo kato sidot vaan ittees parisataa kiloo dynamiittia ja ajat päin tuota rakennusta, susta tulee kato marttyyri ja Allah antaa sulle 72 neitsyttä. Mieti! 72 neitsyttä!Karvattomia, isotissisiä ja kauniita! Ja joka aamu ne on taas neitsyitä!Ja vaan sun! SEITKYTÄKAKS!Eikä siinä vielä kaikki! Kaupan päälle Allah antaa sulle sadan miehen kestävyyden nii jaksat kato koko yön. Kelaa nyt, ikuisuus paratiisissa seittemenkymmenenkahen neitsyen kanssa, jotka tekee just niin kun sä haluat!"

Tässä vaiheessa raivoavat hormonit ovat ottaneet vallan viimeisistäkin järjenrippeistä, eivätkä nuo poikapolot ehdi ajatella sitä, että a. miksi haluaisit 72 neitsyttä, joiden taidot makuuhuoneessa eivät todennäköisesti ole mitenkään mainittavat ja jotka b. ovat aamulla taas neitsyitä, joten joudut opettamaan kaiken uudestaan joka ilta ja c. ikuinen erektio saattaa kuulostaa kivalle, mutta tarkemmin ajateltuna sillä voi olla hankaloittavia vaikutuksia makuuhuoneen ulkopuoliseen kuolemanjälkeiseen elämään.

Ennen kuin nämä ajatukset ovat ehtineet rekisteröityä, on dynamiitit jo teipattu kiinni ja auto startattu. Myöhäistä katua. Ja tässä pääsemme siihen, miksi tämä on mielestäni joko ihmiskunnan historian tragikoomisin sattuma tai jumalattoman suuri huijaus: islamintutkija ja -kriitikko Ibn Warraq  on esittänyt, että Koraanissa mainitut ”neitsyet” eivät itse asiassa olekaan neitsyitä, vaan että Koraania tulkittaessa on tapahtunut kovin inhimillinen käännösvirhe. Se, mikä on vuosisatojen ajan tulkittu sanaksi ”neitsyt” tarkoittaakin Warraqin mukaan RUSINOITA! Eikä mitä tahansa rusinoita, vaan kristallinkirkkaita, valkoisia rusinoita! 72 neitsyen sijaan marttyyripommittajaa odottaakin sen sijaan 72 ah niin herkullista rusinaa!Rusinaa, ihmiset, RUSINAA!

Tämä on luonnollisesti vain teoria muiden joukossa, mutta kaikessa älyttömyydessään ainakin viihdyttävä sellainen.

Purkaahan sitä pähk--- eiku rusinaa, kaverit!

PS: Lisäksi meille on käynyt ilmi, että kun ihminen kuolee, hän ei itse asiassa menekään taivaaseen tai helvettiin. Ei. Sen sijaan hän venailee haudassaan Tuomiopäivää, jolloin päätetään, kuka mihinkin suuntaan menee. Toisin sanoen kukaan ihmiskunnan historian aikana kuollut ei ole vielä taivaassa tai helvetissä. Siellä ei ole yhtään ketään. Nada. Taivaalliset hallit ja helvetin tervakuopat kaikuvat tyhjyyttään. Enkelit ja demonit pelaa korttia tappaakseen aikaa. Tuomiopäivään asti. Voitteko kuvitella?

Keskustelin tästä ystäväni Herra D:n kanssa, ja sanoin (omasta mielestäni sarkastisesti, täytynee hioa taitoja) että ”käy vähän sääliksi niitä kaikkia itsemurhaiskuja tehneitä, jotka luuli pääsevänsä taivaaseen ja saavansa neitsyitä. Nyt ne joutuukin odottelemaan ikuisuuksiin paratiisia ja lopulta siellä ei olekaan naisia vaan rusinoita”. Hän vastasi kaikella vakavuudella ”ei sinun tarvitse heitä sääliä, he tietävät tehneensä oikein ja jaksavat kyllä odottaa palkintoaan”. En tiiä. Aika paljo vaivaa rusinoiden takia. Paree olla helvetin herkullisia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti